Lannoitus

Kasvinravinteiksi nimitetään niitä alkuaineita, jotka ovat välttämättömiä kasvin kasvulle ja normaalille kehitykselle. Tasapainoinen lannoitus on hyödyksi sekä kasville että ympäristölle. Tasapainoisella lannoituksella tarkoitetaan sitä, että juurikasta lannoitetaan ainoastaan tarpeen mukaan, joka voidaan ennakolta määrittää. Liikalannoitusta tulee välttää, koska se on resurssien haaskausta ja myös vahingollista ympäristölle. Paras ravinteiden hyötysuhde saavutetaan maassa, jonka kemialliset – (pH) fysikaaliset – (hyvä rakenne) biologiset ominaisuudet (mikrobit, madot) ovat kunnossa ts. maa suosii juurten ja kasvin kasvua. Maan hyvä kasvukunto parantaa maan ravinnereservien ja lannoiteravinteiden hyväksikäyttöä, jolloin lannoitustarve pienenee. Hyvärakenteisella maalla on lisäksi parempi puskurointikyky vaihtelevia sääoloja vastaan.

 

Juurikkaan ravinteiden otto

 ravinteidenotto

 

Puhdistamolietteestä ja biokaasulaitosten käsittelyjäännöksestä valmistettuja lannoitevalmisteita (maanparannusaineita tai lannoitteita) ei ole sallittua käyttää sokerijuurikkaan lannoitukseen, mutta niitä voidaan kuitenkin käyttää muille kasveille juurikaskierrossa edellyttäen, että puhdistamolietepohjaisten lannoitevalmisteiden valmistus, tarkkailu ja käyttö kaikilta osin on Suomen lainsäädännön ja muiden ehtojen mukaista. Laitathan tuoteselosteet talteen.

Sokerijuurikkaan viljelykierrossa oleville peltolohkoille ei saa käyttää luujauhoa.