Lannoitus

Fosfori (P) kasvinravinteena

Fosforilla on keskeinen tehtävä solun energiataloudessa, sillä se toimii energian välittäjänä. Kasvi käyttää energiaa yhteyttämiseen ja aktiiviseen ravinteiden ottoon. Fosfori varmistaa ripeän energian saannin pienelle taimelle. Lannoitefosforin sijoittaminen kehittyvän juuriston lähelle parantaa  fosforin ottoa ja hyväksikäyttöä erityisesti viileinä keväinä. Kylmästä maasta fosforia vapautuu hitaasti. Sijoituslannoituksella turvataan kasvin hyvä fosforinsaanti heti alkuvaiheessa.

Fosforin puutos voi aiheuttaa lehtiin ja lehtien reunoihin punertavaa väritystä. Lehdet voivat juurikkaalla olla myös syvän tumman vihreitä.  Kasvin ja sen juurten kasvu hidastuu ja heikkenee. Fosforin puutosoireet ovat kuitenkin vaikeasti tunnistettavissa. Erilaiset stressitekijät lisäävät lehtien sokeripitoisuutta ja samalla punertavaa väritystä tai lehtivihreän muodostumista lehtiin. Sokerijuurikkaan fosforinpuutosriskiä lisäävät tekijät ovat maan alhainen pH, viileä sää keväällä ja heikentynyt juurten kasvu. Juurten heikentynyt kasvu voi johtua maan tiivistymisestä, maan liiallisesta kuivuudesta tai liiallisesta märkyydestä tai pelkästä typpilannoituksesta. Muita fosforin puutosoireiden kaltaista lehtien punertumista voi aiheuttaa rikkakasviruiskutus.

fosfori

Kasvin sisältämä fosforimäärä lasketaan kuiva-ainesadon ja fosforipitoisuuden perusteella. SjT:n tutkimusten mukaan hehtaarin juurikassato (40 tn/ha) + naattisato (39 tn/ha) sisältää yhteensä 42 kg fosforia, josta juuren osuus on 14 kg ja naatin 28 kg fosforia. Juuri- ja naattisatojen vaihteluun vaikuttavat monet tekijät, kuten erilaiset kasvuolot, peltolohkojen viljavuus ja annettu fosforilannoituksen määrä.

Starttifosforikokeen tuloksia vuosilta 2012-2016

P-porraskokeen tuloksia vuosilta 2012-2016

Fosfori maassa

Kasvit ottavat fosforin fosfaattimuodossa maanesteestä ja maan hiukkaspinnoilta. Savimailla ja pH:n ollessa alhainen rauta- ja alumiiniyhdisteet pidättävät fosfaatti-ioneja tehokkaasti. Fosforia on maassa sekä epäorgaanisessa että orgaanisessa muodossa. Lannoitteiden epäorgaaninen fosfori on peräisin apatiittimineraalista eli fosforikivestä ja se on suoraan kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Orgaaninen fosfori on peräisin kasvitähteistä ja karjanlannasta. Niiden sisältämä fosfori muuttuu kasveille käyttökelpoiseksi fosfaatiksi mikrobiologisissa reaktioissa. Kivennäismailla orgaanisen fosforin osuus voi olla lähes puolet muokkauskerroksen kokonaisfosforista. Maahan kynnetyn sokerijuurikkaan naatin merkitys orgaanisen fosforin lähteenä on suuri. Lietelannan sisältämästä fosforista noin 75 %:a oletetaan olevan kasveille käyttökelpoista liukoista fosforia. Suomessa juurikasmaiden fosforipitoisuus on tällä hetkellä keskimäärin 27 mg fosforia/l maata.

Fosforilannoituksen rajoitteet ja suunnittelu

Fosforilannoituksessa on huomioitava ympäristötuen fosforirajaus. Jos pellon yhdessä vljavuusnäytteessä on arveluttavan korkea fosforiarvo, koko lohkoa on viljeltävä ilman fosforilisäystä tai ne lohkon osat, jotka sisältävät paljon fosforia on rajattava erilleen ja niille on käytettävä fosforitonta lannoitetta. Fosforilannoituksessa voidaan käyttää enintään viiden vuoden fosforintasausta. Fosforitasaus tarkoittaa vuosittaisen yli- tai alijäämän tasoittamista tasausjakson aikana. Tänä aikana tila voi painottaa eri kasvien fosforilannoitusmäärää siten, että kasvulohkolle annettu fosforimäärä ei ylitä vastaavana aikana viljellyille kasveille sallittua fosforilannoitusta. Tasaus täytyy aloittaa lohkolla silloin, kun sallittu fosforimäärä ensimmäisen kerran ylitetään.

Väkilannoitteiden fosfori lasketaan tuoteselosteen mukaan. Kotieläinten tuottaman lannan fosfori on laskettava lannoitusmääriin lanta-analyysitulosten tai taulukkoarvojen perusteella. Karjanlannan kokonaisfosforista otetaan laskettaessa huomioon 85 %:a. Orgaanisista eloperäisistä lannoitteista ja lannoitevalmisteista otetaan huomioon vesiliukoinen fosfori kokonaan. Jos lohkon ainoana lannoitteena käytetään karjanlantaa voidaan poiketa fosforin peruslannoitustasosta. Tällöin on sallittua käyttää fosforia 15 kg/ha kaikissa viljavuusluokissa paitsi arveluttuvan korkeassa.

Sokerijuurikkaan lannoitustarve pohjautuu kasvin tarpeeseen. Ympäristötuen ehtojen mukainen fosforilannoituksen enimmäismäärä määräytyy maan viljavuusluokan perusteella. Viljavuusluokka määritetään viljavuustutkimuksen tuloksesta maan fosforiluokan perusteella.

Ympäristötukiehtojen mukaan sokerijuurikkaan fosforilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/vuosi) viljavuusluokan perusteella ovat seuraavat: 

Huono ja huononlainen   63
Välttävä                         60
Tyydyttävä                    43
Hyvä                             26
Korkea                         14
Arveluttavan korkea       0 (Starttifosforia voi käyttää 5 kg/ha)

Sokerijuurikkaan lannoitusta suunnitteltaessa huomioidaan kasvin lähtötarve, maan ravinnereservit, esikasvi, karjanlannanmäärä, maan kasvukunnosta johtuva korjaus sekä ympäristötuen ehdot ravinteen käyttömäärissä. Sokerijuurikkaan fosforin lähtötarve on Suomen kasvuoloissa 180 kg/ha/vuosi. Maasta sokerijuurikkaan käyttöön kasvukauden aikana vapautuvan fosforin määrä voidaan laskea kaavalla: 208 – 2500/(P mg/l + 12). Alla olevassa Esimerkissä 1 maan fosforipitoisuus on 20 mg/l maata, jolloin sijoittamalla kaavaan ko. arvo maasta vapautuvan fosforin määräksi saadaan 129 kg/ha. Esimerkissä 2 vastaaavasti 35 mg/l => 154 kg/ha. Fosforilannoitustarvetta laskettaessa otetaan huomioon myös esikasvien vaikutus fosforilannoitustarpeeseen.

Esikasvin vaikutus sokerijuurikkaan fosforilannoitustarpeeseen (kg/ha):  

Naatit kynnetty             -10
Naatit korjattu                 0
Vilja, oljet kynnetty        -3
Vilja, oljet korjattu           0
Nurmi, ei apilaa               0
Apilapitoinen nurmi          0
Viherlannoitus, nurmi       0
Peruna                         -10
Öljykasvit                      -3

Fosforilannoitukseen voi tehdä vielä tarkennusta satotason ja maan yleisen kasvukunnon perusteella. Mikäli satotaso on selvästi alle 38 tn/ha ei fosforilannoitusta tule pienentää. Mikäli satotaso on lähempänä 45 tn/ha ja lohkon pH riittävän korkea (pH 7) voidaan fosforilannoitukseen harkita 5-10 % vähennystä. Kalkitus edistää fosforin saatavuutta ja hyväksikäyttöä, koska pH:n noustessa fosforin sitoutuminen rauta- ja alumiiniyhdisteisiin heikkenee. Siksi juurikasmaiden kalkituksesta kannattaa huolehtia. Niukasti fosforia sisältävillä lohkoilla sokerijuurikkaan fosforilannoituksesta ei kannata tinkiä, sillä maan fosforivarat eivät riitä takaamaan tasaista ja nopeaa alkukasvua. Riittävä fosforilannoitus nopeuttaa optimilehtipinta-alan kehittymistä, jolloin kasvin yhteyttämistehokkuus lisääntyy ja se tuottaa runsaasti sokereita. Fosforilannoituksen pienentäminen vaikuttaa myös kasvustojen typenottoa heikentävästi. Fosforilannoitus kannattaa pitää viljavuusanalyysin osoittamalla tasolla ja levittää fosforia ympäristötukiehtojen sallima enimmäismäärä. 

Edellä mainitut asiat huomioiden ohessa kaksi esimerkkiä fosforilannoitussuosituksen laskemisesta juurikkaalle. Taulukon kahdelta alimmalta riviltä nähdään juurikkaan laskennallinen fosforin tarve ja ympäristötuen ehdoissa sallittu enimmäismäärä. Jos laskennallinen lannoitustarve ylittää ympäristötuen salliman käyttömäärän, tulee noudattaa ympäristötuen ehtojen mukaista fosforimäärää. Lohkolla voi soveltaa myös fosforitasausta.    
Esimerkki 1. Sokerijuurikaan fosforilannoitustarpeen laskeminen, kun esikasvina on ollut vilja

Lohkon viljavuustiedot
–    runsasmultainen (rm)
–    maalaji hietasavi (HtS)
–    pH 7.0
–    fosfori (P)    20 mg/l  
–    kalium (K)    250 mg/l 
–    natrium (Na)    70 mg/l
–    esikasvi vilja, oljet kynnetty maahan

kg fosfori/ha
Kasvin lähtötarve                              180
Maasta vapautuva                           -130
Esikasvista                                         -3
Karjanlannasta                                     0
Lannoitustarve                                    47
Maan kasvukuntokorjaus (-10 %)       -5
Lopullinen lannoitustarve                     42
Ympäristötukiehtojen 
sallima enimmäiskäyttömäärä              26


Esimerkki 2. Sokerijuurikkaan fosforilannoitustarpeen laskeminen, kun esikasvina on ollut juurikas

Lohkon viljavuustiedot
–    multava (m)
–    maalaji hiuesavi (HeS)
–    pH 6,5
–    fosfori (P)    35 mg/l  
–    kalium (K)    250 mg/l 
–    natrium (Na)    70 mg/l
–    esikasvi juurikas, naatit kynnetty maahan

kg fosfori/ha
Kasvin lähtötarve                              180   
Maasta vapautuva                           -154
Esikasvista                                      -10
Karjanlannasta                                  0
Lannoitustarve                                  16
Maan kasvukuntokorjaus (-10 %)      -2
Lopullinen lannoitustarve                   14
Ympäristötukiehtojen 
sallima enimmäiskäyttömäärä            14


Lähteet:

Draycott, A. P. & Christenson, D. R. 2003. Phosphorus and Sulphur. Teoksessa: Nutrients for Sugar Beet Production. 
Maan fosforivarat ja niiden käyttökelpoisuus 2006. Maaperän prosessit-pellon kunnon ja ympäristönhoidon perusta. Maa- ja elintarviketalous 82. 
Opas ympäristötuen ehtojen mukaiseen lannoitukseen 2007-2013. Maaseutuvirasto. 
Juurikassarka 1999/2. Sokerijuurikkaan viljelyopas.

Fosfori