Lannoitus

Kalsium (Ca) kasvinravinteena

 Kalsium ei lisää juurikkaan satoa ja sokeripitoisuutta merkittävästi, mutta se on välttämätön uusien solujen jakaantumisessa ja soluseinien rakennusaineena.  Ainostaan juurten kasvava kärkisolukko kykenee ottamaan kalsiumia maanesteestä. Sen vuoksi on tärkeää, että maassa on riittävästi kalsiumia, kasvin juuristo on terve eikä juurten kasvua rajoita maan kunto eikä kuivuus.   

 Kalsiumin merkitys kasville

Kalsiumia tarvitaan paljon kasvupisteissä, joita on versojen kärjissä ja juurissa. Kalsium on tärkeä ravinne uusien solujen jakaantumisessa ja kasvussa.  Kalsiumia tarvitaan soluseinien rakennusosana, solukalvojen toiminnan säätelyssä sekä entsyymien aktivoinnissa. Kalsiumin toimii lisäksi mm. kasvin vesitalouden säätelyssä sekä sokeriaineenvaihdunnan säätelyssä.

 Kalsium ei siirry vanhoista kasvinosista nuorempiin. Tästä syystä kalsiumin jatkuva saanti on kasvin kasvulle ja kehitykselle tärkeää. Kalsiumin puutos näkyy ensin nuorissa lehdissä, joiden koko jää pieneksi ja kärkiosat mustuvat ja voivat myös koukistua alaspäin. Uusien lehtien reunat kiertyvät ylöspäin ja ne muuttuvat myöhemmin tumman ruskeiksi. Lehdissä voi esiintyä myös keltaisia laikkuja. Puutosoireet näkyvät myös juuriston heikkona kehityksenä. Kalsiumin puutos on juurikkailla harvinaista, koska kalsiumin riittävä saanti yhdistyy kalkitukseen.

 Maan korkea kalsiumpitoisuuden on todettu vähentävän Aphanomyces-sienen aiheuttamaa varhaiskevään taimipoltetta juurikkaalla. Tämä on yhtyedessä siihen, että taimipoltetta esiintyy vähemmän hyvin kalkituissa juurikasmaissa.

 Kalsium maassa

Kalsium on maan määrällisesti tärkein vaihtuva kationi. Se sitoutuu maahiukkasten pinnoille ja vaihtuu sieltä kasvien käyttöön maanesteeseen. Maan rakenteeseen se vaikuttaa siten, että se toimii siltana maahiukkaste välillä parantaen maan mururakennetta. Kasvi ottaa kalsiumin kahdenarvoisena kationina (Ca2+) maanesteestä. Kalsiumin otto ei ole kasveilla kovin tehokasta, sillä vain juurten nuoret kärkiosat kykenevät ottamaan sitä. Tämän vuoksi kalsiumia tulee olla juurten saatavilla enemmän kuin kasvi tätä ravinnetta tarvitsee. Jos juurten kasvun pysähtyy esim. kuivuuden takia, kasvi kärsii kalsiumin puutteesta.

 Maanesteessä on noin kymmenen kertaa enemmän kalsiumia kuin kaliumia. Silti juurikkaan kaliumpitoisuus on kolme kertaa suurempi verrattuna kalsiumiin. Tämä johtuu siitä, että kasvi ottaa kalsiumia vain juurten nuorilla kärkiosilla ja kaliumia koko juuristolla.

 Suomen viljelymaat ovat luonnostaan happamia, koska ne eivät ole syntyneet kalkkikiveä sisältävistä kivilajeista. Kalkkimaita esiintyy Keski-Euroopassa ja siellä pH on yli 7. Happamien kivennäismaiden kalsiumpitoisuus on luontaisesti alhainen ja käyttökelpoisen kalsiumin varantoa on täydennettävä kalkituksella. Kuitenkin maan alhainen pH useiden muiden vaikutuksien kautta rajoittaa kasvua enemmän kuin kasvin alhainen kalsiumin saanti yksistään. Kalkituksen tavoitteena on nostaa maan pH. Maatalouskalkki on jauhettua kalkkikiveä (kalsiumkarbonaattia). Kalkitusaineet sisältävät kalsiumia 17-35 %:a kalkkituotteesta riippuen. Esim. puristekalkki sisältää noin 32 % ja magnesiumpitoinen kalkkikivijauhe 28 % kalsiumia. Biotiitti muodostuu silikaattimineraaleista ja se sisältää kalsiumia 7%:a. Kipsi (kalsiumsulfaatti) ei vaikuta maan pH:n, mutta se sisältää kalsiumia 23 %.

 Maassa on myös maa-ainekseen sitoutunutta orgaanista ja epäorgaanista kalsiumia. Lisäksi maassa on kasvijätteestä maahan tullutta eloperäistä kalsiumia, joka on on kasveille käyttökelpoista.

 Juurikaspeltojen kalkitustarve on suurempi kuin muilla viljelykasveilla, kalkitusaineista tulee runsaasti kasveille käyttökelpoista kalsiumia. Juurikasmaista poistuu runsaasti kalsiumia korjatun sadon mukana. Karkeilla kivennäismailla kalsium huuhtoutuu helposti, koska niiden kyky pidättää ravinteita on heikko. Näillä mailla saattaa pH olla hyvällä tasolla, mutta kalsiumpitoisuus alhainen. Karkeilla kivennäismailla kalsiumlisäyksestä kannattaa huolehtia muutaman vuoden välein ylläpitokalkituksella.

 Lannoitus

Sokerijuurikkaan lannoitustarve pohjautuu kasvin tarpeeseen. Lannoitusmäärän suunnittelussa huomioidaan maan ravinnereservit, esikasvi ja karjanlannanmäärä. Maan kasvukunnosta riippuen voidaan lannoitukseen tehdä korjauksia.

 Kalsiumin kohdalla ympäristötuenehdot eivät suoraan rajoita sen vuosittaista käyttömäärää.

 Kalsiumilla ei ole laskennallista lannoitusuositusmäärää kuten on typellä, fosforilla, kaliumilla ja natriumilla. Juurikkaan sato (40 tn/ha) sisältää yhteensä kalsiumia noin 72 kg. Kalsiumia on keskimäärin 25 kg/ha juuressa ja 47 kg/ha naatissa. Peltoon kynnetyn naatin mukana maahan palautuu melko runsaasti kalsiumia.

 Karkeilla läpäisevillä juurikasmailla on syytä huolehtia säännöllisesti kalkituksesta ja erityisesti on huolehdittava kalkituksesta silloin, jos peltoa sadetetaan.

 Viljavuusanalyysiä tutkimalla saa varmimmin selville, onko juurikasmaan kalsiuminpitoisuus riittävä. Taulukossa 1 on  esitetty eri viljavuusluokkien kalsiumpitoisuudet savimaalla, karkeilla kivennäismailla ja eloperäisillä mailla.

 

 Taulukko 1. Savimaiden, karkeiden kivenäismaiden ja eloperäisten maiden

viljavuusluokkien kalsiumpitoisuudet (mg/l maata).

Kalsium

 Lähdeluettelo:

Draycott, A. P. & Christenson, D. R. 2003. Nutrients for Sugar Beet Production. Soil-plant relationships. Calsium and magnesium. pp. 67-79.

Jaakkola, A. 1996. Kasvinravitsemus. Toim. Heinonen, R., Hartikainen, H. Aura, E. Jaakkola, A., Kemppainen E. Maa, viljely ja ympäristö. s. 173-254.

Viljavuustutkimuksen tulkinta peltoviljelyssä. 2008. Analyysitulosten tulkinta.