Muut hoitotyöt

Villijuurikas on viljellyn juurikkaan sukulainen, joka on ilmeisesti tullut meille juurikkaan siemenen mukana. Keski-Euroopassa se on hyvin yleinen rikkakasvi. Jos villijuurikasta on useampana vuonna ollut samassa kohtaa, kyseessä on oloihimme sopeutunut villijuurikaskanta. Villijuurikas muodostaa itämiskykyisiä siemeniä lähes joka vuosi, ja se kestää samoja torjunta-aineita kuin viljelty juurikas.

Yksittäiset villijuurikkaat on perattava käsin joka kasvukausi. Jos villijuurikas on päässyt leviämään, suuremmat alueet voi harata ja rivit perata käsin. Villijuurikkaan varsi on katkaistava hiukan maanpinnan alapuolelta, sillä muuten juurikas uusiutuu varren tyvellä olevista silmuista. Jos perkuu tapahtuu kesä-heinäkuussa, villijuurikkaat voi jättää pellolle, mutta elokuussa peratut kukkavarret on syytä poistaa.

Villijuurikkaan pahasti saastuttamat peltolohkot on parasta ottaa pois juurikkaanvilje-lystä. Viljelykierto helpottaa tilannetta. Jos juurikkaan naatti käytetään karjan rehuksi, villijuurikkaan ei pitäisi olla suuri ongelma.