Viljelyohjeet

Naattisato

Sokerijuurikkaan viljely on meillä pääosin keskittynyt tiloille, joilla ei pidetä nautakarjaa. Tästä syystä juurikkaan naattisadosta korjataan rehuksi vain runsaat 10 %. Juurikkaan naatti muodostaa huomattavan rehureservin karjatiloilla. Naatin osuus kokonaisadosta on meillä Suomessa huomattavasti suurempi kuin eteläisimmissä maissa, sillä pitkä päivä edistää täällä naatin kasvua. Naatin määrään vaikuttaa myös maalaji, kosteusolot ja juurikaslajike. Niinpä Lounais-Suomen kuivilla savimailla naatin määrä voi jäädä 20–30 tonniin/ha, kun se Pohjanmaalla, Hämeessä ja Itä-Suomessa nousee usein 40–50 tonniin.

Vaikka naatilla maahan kynnettynä onkin merkittävä ravinnearvo, parantaa sen rehuksi käyttö sokerijuurikkaan viljelyn kannattavuutta. Mikäli naattisadolla on huomattava merkitys karjan rehuna, viljelijän kannattaa valita lajike, jonka naatti on kahtalaisen suuri ja terve. Sitä vastoin naattisadon kasvattaminen ylimääräisellä typpilannoituksella ei kannata. Typellä tosin saadaan naatin määrää ja raakavalkuaispitoisuutta lisätyksi, mutta typpilannoituksen vaikutuksesta myös naatin muutenkin korkea kaliumpitoisuus nousee, mikä vähentää mm. rehun maittavuutta ja löysentää ulostetta. Ennen muuta liika typpi heikentää juurisadon laatua ja siitä saatavaa hintaa.

Naatin korjuu

Juurikkaan naatti korjataan meillä yleensä niittosilppurilla samanaikaisesti juurikkaan noston kanssa. Korjuussa on huolehdittava siitä, että multaa ei tule rehun mukaan. Naatti pitääkin korjata selvästi kannan yläpuolelta. Näin sadosta jää noin 10 tn/ha peltoon. Korjuussa on tärkeää myös, että silppuri säädetään siten (esim. vastaterän asentoa muuttamalla), että naatti murskautuu mahdollisimman vähän. Varstakelan pieni kierrosluku vähentää myös naatin murskautumista. Koska naatti on hyvin vesipitoista rehua (kuiva-aine 11–14 %), se olisi pyrittävä korjaamaan poudalla, jolloin puristemehutappiot jäävät mahdollisimman pieniksi. Runsaasti ravinteita sisältävää puriste¬nes¬tettä ei saa päästää ojaan eikä muuhun vesistöön, vaan se on otettava talteen esimerkiksi liete- tai virtsasäiliöön ja levitettävä pellolle.

Säilöntä

Juurikkaan naatissa on sokeria 1,5–4 % (22–30 % kuiva-aineesta). Tästä johtuen naatti on helposti säilyvää rehua. Puhdas naattirehu säilyy huolellisesti tehtynä ilman säilöntäaineitakin. Niiden käyttäminen parantaa kuitenkin säilöntätulosta ja vähentää tappioita.

Naattisäilörehun kuiva-ainepitoisuus on tavallisesti 15–18 %. Rehuyksikköön tarvitaan naattirehua 8–9 kg. Raakavalkuaista rehuyksikössä on noin 180 g ja sokeria 15–20 g. Naatin kuitupitoisuus on pieni, joten ruokinnassa sen ohella on käytettävä aina jotain karkeampaakin rehua. Jos naattisäilörehua käytetään runsaasti, kasvaa myös eläinten saaman kaliumin määrä suureksi. Jotta ravinnosta saatujen kivennäisten suhde pysyisi oikeana, tulee ruokinnassa huolehtia riittävästä kalkin ja magnesiumin saannista.?