Pellon perusparannukset

Suomen kallioperä on luonnostaan hapan. Siitä johtuen myös maaperä on maassamme hapan. Kalkituksen avulla sokerijuurikaspeltojen happamuus voidaan poistaa taloudellisesti. Kalkitus on edelleen yksi parhaista toimenpiteistä, joiden avulla sokerijuurikkaanviljelyn kannattavuutta voidaan parantaa. Nykyisillä viljelyssä olevilla lajikeilla liian alhaisella pH-tasolla ei saavuteta kasvin satopotentiaalia. Hyvin kalkitussa pellossa tuotantokustannukset tuotettua sokerikiloa kohti ovat selvästi pienemmät kuin huonosti kalkitussa pellossa. Happamassa maassa sokerijuurikkaan tuottaminen tulee kalliiksi.

Maan happamuuden pahin haitta on ravinteiden sitoutuminen maahan kasveille käyttökelvottomaan muotoon. Lannoitteista annetusta typestä ja fosforista jää vuosittain merkittävä osa hyödyntämättä ja siten ne ovat alttiina huuhtoutumiselle ja myös eroosiolle. Siten peltojen pH nostaminen kalkituksella lisää kasvin ravinteiden saantia ja maan ravinnevarastojen hyödyntämistä. Kalkitus vaikuttaa maanrakenteeseen mururakenteeseen parantumisen kautta. Maan hyvä mururakenne lisää maan ilmavuutta ja veden poistumista maasta.

Sokerijuurikas kasvaa parhaiten maassa, jossa ei ole happamuutta. Sokerijuurikkaan happamuuden sietokyky on hyvin heikko. Mitä happamampi maa, sitä kituliaammin sokerijuurikas kasvaa. Hyvin happamissa olosuhteissa (pH 5.5) juuristo on lyhyt ja tupsumainen ja taimiasteella lehdet ovat usein selvästi punaisia tai punertavia.

Sokerijuurikas sietää happamuutta paremmin orgaanisilla ja karkeilla kivennäismailla kuin savimailla, sillä savimailla ja etenkin liejusavilla happamuuden lisääntyessä lisääntyy voimakkaasti alumiini-ionien pitoisuus maassa, mikä vaikuttaa myrkyllisesti sokerijuurikkaan kasvuun.

Taulukko 1. Eri maalajien pH-tavoitteet.

Eloperäiset maat        (Mm, Tm, Jm, Lj)       6.3 – 6.7
Karkeat kivennäismaat   (HHk,KHt,HHt,He)      6.6 – 7.0
Keskijäykät maat        (HtS,HeS,LjS,Hs)      6.8 – 7.2
Jäykät maat             (HsS,AS)               7.0 – 7.4

 Kalkitusaineet ja kalkitustarve

Sokerijuurikkaanviljelijän käytettävissä on verraten monipuolinen kalkitusainevalikoima. Vaikka lähes kaikki kalkitusaineet sopivat hyvin sokerijuurikasmaiden kalkitukseen, tärkeintä on valita niiden joukosta taloudellisin vaihtoehto. Se tapahtuu siten, että kaikki kalkitusaineet pannaan samalle viivalle ns. vaikutuskertoimen avulla. Esimerkiksi puristekalkkia tarvitaan 1.4-kertainen määrä kalkkikivijauheeseen verrattuna, jotta saataisiin sama kalkitusvaikutus. Jos 1.4 tonnia puristekalkkia maksaa vähemmän kuin 1 tonni kalkkikivijauhetta, niin puristekalkki on hinnaltaan edullisempi. Kalkin kokonaiskustannuksiin vaikuttaa myös rahti- ja levityskustannus. Vasta kun nämä otetaan huomioon, niin voidaan arvioida taloudellisin kalkitusaine. Toinen tärkeä valintakriteeri on maan Mg-luku. Jos maan Mg-luku on pienempi kuin 100, niin suositellaan kalkitusaineita, joiden Mg-pitoisuus on 3 % tai suurempi.

Kalkitussuositus arvioidaan tai lasketaan piirroksen 1 avulla. Piirroksesta saadaan tulokseksi sellaisen kalkin määrä, jonka vaikutuskerroin on yksi. Käytettäessä kalkkilaatuja, joiden vaikutuskerroin on suurempi kuin yksi, niin tulos kerrotaan vaikutuskertoimella, jolloin vastaukseksi saadaan kyseisen kalkin määrä.

Esimerkki 1. Mikä on liejusavimaan kalkitustarve, kun maan pH on 6.5?

Vastaus: Kalkkia tarvitaan  25*(7.0-6.5) = 12.5 tn/ha.

Peltojen kalkitustarpeen voi laskea käyttämällä kalkitussimulaattorilla, joka löytyy osoitteesta:http://www.maanparannus.com/simulaattori/kalkitussimulaattori.htm

tai http://palvelut.suonentieto.fi/dll/skjkalkki.dll

Maan pH:n muutoksen kalkilla ja kalkkimäärällä voi määrittää osoitteessa:
http://www.maanparannus.com/simulaattori/phn_laskenta.htm

 Jos kalkituksen tarve on kymmenen tonnia tai suurempi, niin kalkitus kannattaa tehdä useammassa erässä, jotta kalkki sekoittuisi tasaisesti koko ruokamultakerrokseen – esimerkiksi puolet ennen syyskyntöä ja loput kynnökselle talvella. Sopiva kerta-annos on 5 – 10 tn/ha.

Ylikalkitus

Ylikalkitus aiheutti aikaisemmin hyvinkin vakavia mangaaninpuutostiloja juurikaskasvustoissa. Sijoituslannoitustekniikan yleistyessä mangaanin puutostiloja tavataan entistä harvemmin voimakkaasti kalkituilla juurikasmailla. Tämä johtuu siitä, että lannoitteen typpi happamoittaa maata  ja samalla mangaanin saatavuus juurten lähettyvillä paranee. Mangaanin puutosta esiintyy enemmän kevyillä mailla hietamailla ja vähemmän savimailla.

Kalkkilajit

Kalkkikivijauheet


Sammutettu kalkki
Kun poltettuun kalkkiin sekoitetaan vettä syntyy sammutettu kalkki. Käsittelyssä on oltava varovainen, koska se on varsin reaktiivista. Verrattuna kalsiittiseen kalkkikivijauheeseen, maan pH:n nostamiseksi tarvitaan sammutettua kalkkia noin puolet vähemmän. Sammutettu kalkki on kallista.

Liejukalkki (puristekalkki)
Levitetään kuten tavallista kalkkikivijauhetta. Sisältää mm. fosforia ja hivenravinteita.


Kalkin karkeus

Kalkitusaineen hiukkaskoko vaikuttaa sen liukoisuuteen ja sitä kautta sen vaikutukseen eli neutralointikykyyn.

Jos hiukkaskoko on yli 3 mm, kalkitusaineen liukoisuus on hidasta ja niiden teho kestää pitkään. Jos kalkitusaineen hiukkaskoko on alle 3 mm, sen neutralointikyky on nopea, mutta lyhyempi kuin karkean.

kalkinlevitys