Suomen kallioperä on luonnostaan hapan. Siitä johtuen myös maaperä on maassamme hapan. Kalkituksen avulla sokerijuurikaspeltojen happamuus voidaan poistaa taloudellisesti. Kalkitus on edelleen yksi parhaista toimenpiteistä, joiden avulla sokerijuurikkaanviljelyn kannattavuutta voidaan parantaa. Nykyisillä viljelyssä olevilla lajikeilla liian alhaisella pH-tasolla ei saavuteta kasvin satopotentiaalia. Hyvin kalkitussa pellossa tuotantokustannukset tuotettua sokerikiloa kohti ovat selvästi pienemmät kuin huonosti kalkitussa pellossa.
Maan happamuuden pahin haitta on ravinteiden sitoutuminen maahan kasveille käyttökelvottomaan muotoon. Lannoitteista annetusta typestä ja fosforista jää vuosittain merkittävä osa hyödyntämättä ja siten ne ovat alttiina huuhtoutumiselle ja myös eroosiolle. Siten peltojen pH nostaminen kalkituksella lisää kasvin ravinteiden saantia ja maan ravinnevarastojen hyödyntämistä. Kalkitus vaikuttaa maanrakenteeseen mururakenteeseen parantumisen kautta. Maan hyvä mururakenne lisää maan ilmavuutta ja veden poistumista maasta.
Sokerijuurikas sietää happamuutta paremmin orgaanisilla ja karkeilla kivennäismailla kuin savimailla, sillä savimailla ja etenkin liejusavilla happamuuden lisääntyessä lisääntyy voimakkaasti alumiini-ionien pitoisuus maassa, mikä vaikuttaa myrkyllisesti sokerijuurikkaan kasvuun.
Taulukko 1. Eri maalajien pH-tavoitteet.
Eloperäiset maat (Mm, Tm, Jm, Lj) 6.3 – 6.7
Karkeat kivennäismaat (HHk,KHt,HHt,He) 6.6 – 7.0
Keskijäykät maat (HtS,HeS,LjS,Hs) 6.8 – 7.2
Jäykät maat (HsS,AS) 7.0 – 7.4
Kalkitusaineet ja kalkitustarve
Sokerijuurikkaanviljelijän käytettävissä on verraten monipuolinen kalkitusainevalikoima. Vaikka lähes kaikki kalkitusaineet sopivat hyvin sokerijuurikasmaiden kalkitukseen, tärkeintä on valita niiden joukosta taloudellisin vaihtoehto. Se tapahtuu siten, että kaikki kalkitusaineet pannaan samalle viivalle ns. vaikutuskertoimen avulla. Esimerkiksi puristekalkkia tarvitaan 1.4-kertainen määrä kalkkikivijauheeseen verrattuna, jotta saataisiin sama kalkitusvaikutus. Jos 1.4 tonnia puristekalkkia maksaa vähemmän kuin 1 tonni kalkkikivijauhetta, niin puristekalkki on hinnaltaan edullisempi. Kalkin kokonaiskustannuksiin vaikuttaa myös rahti- ja levityskustannus. Vasta kun nämä otetaan huomioon, niin voidaan arvioida taloudellisin kalkitusaine. Toinen tärkeä valintakriteeri on maan Mg-luku. Jos maan Mg-luku on pienempi kuin 100, niin suositellaan kalkitusaineita, joiden Mg-pitoisuus on 3 % tai suurempi.
Peltojen kalkitustarpeen voi laskea käyttämällä kalkitussimulaattorilla, joka löytyy osoitteesta:http://www.maanparannus.com/simulaattori/kalkitussimulaattori.htm
Jos kalkituksen tarve on kymmenen tonnia tai suurempi, niin kalkitus kannattaa tehdä useammassa erässä, jotta kalkki sekoittuisi tasaisesti koko ruokamultakerrokseen – esimerkiksi puolet ennen syyskyntöä ja loput kynnökselle talvella. Sopiva kerta-annos on 5 – 10 tn/ha.
Ylikalkitus
Ylikalkitus aiheutti aikaisemmin hyvinkin vakavia mangaaninpuutostiloja juurikaskasvustoissa. Sijoituslannoitustekniikan yleistyessä mangaanin puutostiloja tavataan entistä harvemmin voimakkaasti kalkituilla juurikasmailla. Tämä johtuu siitä, että lannoitteen typpi happamoittaa maata ja samalla mangaanin saatavuus juurten lähettyvillä paranee. Mangaanin puutosta esiintyy enemmän kevyillä mailla hietamailla ja vähemmän savimailla.