Sadetus on yksi mahdollinen viljelytoimenpide sokerijuurikkaalle. Lämpimällä säällä annettu sadetus, varsinkin viileällä vedellä, saattaa alentaa kasvin lämpötilaa ja heikentää kasvua. Sadetuksessa ei siis ole kysymyksessä yksinomaan veden tarpeen tyydyttäminen, vaan siihen liittyy muitakin kasvuun liittyviä tapahtumia. Sadetusta suunniteltaessa on eri tekijöiden vaikutus syytä punnita hyvinkin tarkkaan. Juurikkaan veden tarve on alkukesällä verraten vähäinen, kunhan maassa on tarpeeksi vettä itämisen mahdollistamiseksi.
Vasta rivivälien umpeutuessa kasvuston veden tarve kasvaa voimakkaasti. Tällöin myös liettymisvaara pienenee. Juurikasmaata suositellaankin sadetettavaksi vasta heinä- elokuussa. Yleisimmin sadetustarvetta ilmenee karkeilla hieta- ja hiekkamailla. Kasvuston keskipäivällä näkyvä lakastuminen ei ole vielä haitallista, jos naatisto toipuu yöllä. Jos naatit eivät virkoa yöllä, aiheutuu veden puutteesta kasvutappioita. Tällöin sadetus on kannattavaa. Juurikasta voi kastella myös murtovedellä, sillä se pystyy hyödyntämään siinä olevan natriumin. Toisaalta sadetus suolaisella merivedellä saattaa nostaa juurikkaiden natriumlukua.
Lisää sadetuksesta Juurikassarka 1/2003, 16-17: Kastelukokeen tulokset.
juurikassarka 1/2000, 26-28: Sokerijuurikkaan vedentarve.