Sokerijuurikkaan aumaus
Sokerijuurikas ei tarvitse erillistä varastotilaa, vaan se voidaan varastoida taivasalla. Noin kaksi kolmasosaa Suomen sokerijuurikkaasta joudutaan varastoimaan aumassa ennen tehtaalle toimittamista. Aumausaika vaihtelee muutamasta päivästä runsaaseen kahteen kuukauteen. Aumauksen aikana juurikas menettää väistämättä jonkin verran painostaan. Osa menetyksestä johtuu kuivumisesta, mutta aumauksen aikana kuluu myös sokeria juurikkaan elintoimintojen ylläpitoon. Tämä hengitystappio on sitä suurempi, mitä lämpimämmät varastointiolosuhteet ovat. Sucros Oy maksaa erilliskorvausta niistä aumatuista juurikkaista, jotka toimitetaan tehtaalle marraskuun ensimmäisen päivän jälkeen.
Pitkäaikaiseen aumaukseen valitaan mahdollisimman hyvälaatuisia juurikkaita. Niiden pitää olla hyvin listittyjä, ehjiä ja puhtaita. Jäätyneitä tai pilaantuneita juurikkaita ei kannata aumata.
Auman pohja ja sijainti
Auman paikkaa kannattaa miettiä jo kylvövaiheessa. Kylvörivit ja päisteet suunnitellaan juurikkaiden nostoa, aumausta ja kuljetusta ajatellen.
Melko yleinen käytäntö on tehdä juurikasauma viljapäisteelle. Viljakasvusto ei haihduta vettä heinäkuun jälkeen, joten kantavuusongelmia saattaa ilmentyä maalajista ja ojitustilanteesta riippuen jo nostokauden alusta alkaen. Parempi vaihtoehto aumalle on murskattu nurmikasvusto tai vettymätön, äskettäin nostettu juurikasmaa. Myös murskattu saneerauskasvi on toiminut auman pohjana kohtalaisen hyvin.
Varsinaisen alustan lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää pinnanmuotoihin. Edellisen vuoden jäljet on syytä tasata hyvissä ajoin ennen kautta, mikäli auma on vuodesta toiseen samassa paikassa. Puhdistuskuormaaja toimii välttävästi epätasaisissakin olosuhteissa, muttei kykene nopeisiin korjausliikkeisiin urissa ja painanteissa, jolloin osa juurikkaista jää pöydän alle. Vanhat urat keräävät lisäksi sadevettä, mikä heikentää pohjan kantavuutta. Työsyvyyden painuessa jo 10 cm, riski kohonneelle multapitoisuudelle kasvaa merkittävästi.
Aumapaikkaa valittaessa huomioitava:
Auman tulee sijaita sellaisella paikalla, että yhdistelmäajoneuvo pääsee märissäkin olosuhteissa liikkeelle täydellä kuormalla. Auman lähellä on oltava riittävän suuri kääntöpaikka. Lisäksi auman pohjan on oltava soveltuva käytettävälle puhdistuskuormaimelle. Juurikkaiden mukana ei tehtaalle saa tulla turvetta, kiviä, olkea, muovia, sahanpurua eikä muuta puuainesta.
Varsinaisen alustan lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää pinnanmuotoihin. Edellisen vuoden jäljet on syytä tasata hyvissä ajoin ennen seuraavaa kautta, mikäli auma on vuodesta toiseen samassa paikassa. Kuormaaja toimii välttävästi epätasaisissakin olosuhteissa, muttei kykene nopeisiin korjausliikkeisiin urissa ja painanteissa, jolloin osa juurikkaista jää pöydän alle. Vanhat urat keräävät lisäksi sadevettä, mikä heikentää pohjan kantavuutta. Työsyvyyden painuessa alle 10 cm, riski kohonneelle multapitoisuudelle kasvaa merkittävästi.
Aumaa ei saa sijoittaa niin, että sähkö- ja puhelinlinjat haittaavat kuormausta. Mikäli mahdollista, auma tehdään etelä-pohjoissuuntaan pohjoistuulilta suojattuun paikkaan.
Auman koko ja muoto
Kookas, puhdas ja hyvin listitty juurikas edesauttaa auman optimaalista tuulettumista ja lämpötilan pysymistä sokerin säilymiselle sopivana.
10 metrin työleveydestä huolimatta Ropa Maus -kuormaajat eivät pysty kuormaamaan täydellisesti tasan 10 m leveää aumaa, vaan auman sivuille on syytä jättää noin puoli metriä tyhjää tilaa. Näin toimimalla aumassa olevat mutkat ja epätasaisuudet eivät haittaa kuormausta. Täysin luotisuora auma mahdollistaa hieman yli 9 m leveyden, mutta käytännössä näin ihanteelliseen tilanteeseen harvemmin päästään. Leveyden pudotessa selvästi alle 9 metrin, kuormaajan pöydän päädyt ”syövät” paljasta maata. Kuivissa olosuhteissa asialla ei ole käytännön merkitystä, mutta pehmeissä ja märissä olosuhteissa paljas maa on vettyneempää ja johtaa usein ylimääräisen mullan päätymiseen kuormaan asti.
Auman pellonpuoleinen sivu on usein epätasainen, jolloin riski multasattumille kasvaa. Suurimpien jälkien tasaus esim. perälevyllä auman lähiympäristöstä parantaa kuormaajan työjälkeä huomattavasti. Päinvastainen tilanne syntyy pakkasjaksolla, jolloin kuormaajan pöytää ei saada jäätyneen maan takia vietyä riittävään työsyvyyteen, jolloin auman pohjalle jää kerros kuormaamatonta juurikasta. Maan jäätyminen on siis syytä ennaltaehkäistä koko kuormausleveydeltä ja paras eriste on riittävän leveä ja hyvin hoidettu auma.
Ropa Maus -mallit 4 ja 5 mallit pystyvät tekemään kuorman, kun etäisyys auman keskeltä kuorma-auton lavan keskelle on 15 m. Pellon pinnan ollessa alempana kuin tien pinta, työleveydestä putoaa metri pois jokaista laskevaa metriä kohden.
Koska auma pitäisi peittää?
Noston jälkeen juurikasta on syytä tuulettaa joitakin vuorokausia, koska se luovuttaa eniten lämpöä välittömästi korjuun jälkeen. Jos sääennuste lupaa yöpakkasia tai runsaita sateita, auma on välittömästi peitettävä.
Auman peittämisellä estetään myös sen kastuminen, minkä ansiosta säilyvyys paranee ja multa saadaan irtoamaan juurikkaista paremmin. Auman hoito on tärkeää; viljelysopimuksessa juurikkaanviljelijää velvoitetaan peittämään kaikki aumat ainakin kevyesti viimeistään marraskuun alkuun mennessä. Aivan tehtaan käyntikauden alussa vietäviä juurikkaita tuskin kannattaa peittää, mutta mikäli luvassa on kohtalaista pakkasta tai suuria sateita on auma peitettävä aikaisemmin. Juuri nostettu, lämmin auma kestää lyhyen ajan 5–6 asteen yöpakkasta, mutta jos pakkaskausi jatkuu pitempään, on peittäminen välttämätöntä.
Pakkaset saattavat joskus jäädyttää juurikkaan jo maassa ennen nostoa tai noston aikana. Jäätynyt juurikas ei kestä aumausta ja auman peittäminen nopeuttaa vain pilaantumista. Mikäli juurikkaat ovat jäätyneet maassa, on niiden syytä antaa toipua, eikä nostaa jäätyneenä aumaan. Jäätynyt juurikas alkaa sulamisen jälkeen pilaantua (Kuva 1).
Kuva 1. Läpikotaisin jäätynyttä juurikasta, joka on sulamisen jälkeen alkanut pilaantua.
Auman lämpötila
Sokerijuurikkaan ihanteellinen säilytyslämpötila on usein helppo saavuttaa syksyn viileissä olosuhteissa. Korkean sokeripitoisuutensa takia juurikas sietää hyvin pari pakkasastetta jäätymättä. Auman keskellä optimilämpötila on +2 – +5 astetta. Lämpötilan noustessa auman sisäosissa +10 °C, on aumaa tuuletettava joko peitteitä avaamalla tai poistamalla sulku tuuletustunnelista. Juurikkaiden säilymistä on seurattava koko aumauskauden ajan. Pakkasten kiristyessä lisätään eristävää materiaalia auman pinnalle.
Lehtien muodostuminen alkaa sitä herkemmin, mitä huonommin juurikas on listitty. Uusien lehtien kasvattamiseen kuluu juurikkaan vararavintoa eli sokeria. Vielä enemmän tappioita syntyy, jos sienet, homeet ja bakteerit pääsevät tuhoamaan aumaa ja pilaamaan juurikasta. Korkea lämpötila, multaisuus ja märkyys kiihdyttävät useimpien mikrobien toimintaa, joka taas kiihdyttää lämmönnousua aumassa. Nostossa ja kuljetuksissa kolhiintuneet juurikkaat voivat lisätä pilaantumistappioita, sillä vaurioituneista kohdista pieneliöiden on helppo tunkeutua juurikkaaseen. Niiden aiheuttamat tappiot eivät jää pelkästään sokeripitoisuuden alenemiseen, vaan juurikkaaseen syntyy myös monenlaisia haitallisia aineita, jotka taas vaikuttavat sokerin valmistusprosessiin.
Aumapeitteet
Peitteeksi sopivat sellaiset katteet, jotka suojaavat juurikkaat jäätymiseltä ja ovat hinnaltaan edullisia. Peitemateriaalin poistaminen ennen juurikkaiden toimitusta on viljelijän vastuulla.
TopTex
TopTex on Suomessa yleisin aumojen peitemateriaali. Se on valmistettu polypropeenista. TopTex on harsomainen, hengittävä ja samanaikaisesti eristävä peitemateriaali, joka soveltuu pitkäaikaiseen aumaukseen. TopTexit ovat kestäviä ja pitkäikäisiä, joten niitä ei jouduta uusimaan vuosittain. Ne ovat myös usein kevyitä ja siten helppoja käsitellä.
Kuva 2. Aumaa peitetään TopTexilla.
Olki
Mikäli käytössä on oljenpoistoon soveltuva puhdistuskuormaaja, voidaan auma peittää myös oljella (Kuva 3). Kastuessaan oljen lämmöneristävyys heikkenee.
Kuva 3. Oljella peitetty juurikasauma.
Muovikalvo
Ainoana peitteenä 3 metrin muovikalvoa voidaan suositella vain lyhytaikaiseen aumaukseen. Sillä peitetään vain auman lappeet ja päädyt. Harja jätetään koko leveydeltään paljaaksi tai harjalle muovin alle järjestetään tuulettuva tila, joka on avoin auman päistä. Näin voidaan tehdä esimerkiksi asettamalla aumaan 40–50 cm korkeuteen ylettyvät puiset pystytuet, joiden päälle kiinnitetään tukevat pattingit vaakasuoraan. Auman harjalle voidaan asettaa myös pienpaaleja, jotka takaavat auman ilmastoitumisen muovin alla. Kovien pakkasten uhatessa (alle -8 °C) tuuletustunnelien päät suljetaan olkipaaleilla.
Pelkkä muovikalvo suojaa vain pieneltä pakkaselta. Jos lämpötila uhkaa laskea alle -8°C, muovin päälle on levitettävä esimerkiksi 10–20 cm paksuinen irto-olkikerros tai 2–3 cm paksuinen turvekerros.
Auman peittämiseen voidaan käyttää myös niin sanottua aumamuovia, joka on 8 m leveää. Sillä peitetään koko auma. Harjalle on tehtävä kuitenkin 2–3 m välein aukkoja tuuletusta varten. Aukot voisivat olla ympyrän muotoisia, halkaisijaltaan noin 1 m. Aumamuovi on kevytpeite, joka vaatii lisäpeitettä, jos lämpötila laskee alle -8 °C.
Pressu
Auman katteena pressu on monin verroin kestävämpi ja parempi kuin muovikalvo. Pressut on helppo sitoa toisiinsa naruilla sekä sivuilta että harjan yli niin, että harjalle jää kapea, 20–30 sentin rako, joka hyvin riittää auman tuuletukseen. Myös pressut on kiinnitettävä, jotta ne pysyvät paikallaan. Pressu on myös suhteellisen ohut peite ja suojaa vain pieneltä pakkaselta. Kovilla pakkasilla (alle -8 °C) pressun lämmöneristyskyky ei riitä. Lämpöpeitteeksi pressun päälle soveltuu 10–20 cm paksuinen irto-olkikerros tai jokin muu suojaa antava ja auman päällä pysyvä materiaali.
Pressuja käytetään myös peitettäessä auma huppuun. Tällöin on tärkeää huolehtia, että auman hengitysilma pääsee ulos. Auman harjalle asetetaan 40–50 cm korkeuteen ylettyvät puiset pystytuet, joiden päälle kiinnitetään tukevat pattingit vaakasuoraan.
Puurakennelman asemesta voidaan käyttää pienpaaleja, jotka pannaan riviin auman harjalle. Pressu levitetään auman yli siten, että harjalle jää ilmatila tuuletusta varten. Aumojen päihin jätetään aukot, joista lämmin ilma pääsee ulos. Aumojen päät on myös suojattava joko pressuilla tai muovikalvolla. Kovien pakkasten uhatessa (alle -8 °C) tuuletustunnelien päät suljetaan olkipaaleilla. Tällöin juurikas on suljetussa tilassa, jonka lämpö säilyy helposti plussan puolella kovillakin pakkasilla.
Skottipeite
Skottipeite on 8,5 m leveää, kudottua polypropeenia, jonka pituus on 11 tai 22 metriä. Peitteelle on ominaista, että auman tuuletus on riittävä, vaikka siinä ei ole tuuletustunnelia. Haittana voi olla, että liian aikaisin peitetty auma saattaa lämpimällä säällä lämmetä liikaa. Pelkän skottipeitteen lisäksi tarvitaan vain harvoin muuta peitettä. Kovilla pakkasilla (alle -12 °C) ja tuulisissa olosuhteissa sen päälle kannattaa levittää esimerkiksi olkea tai turvetta.
Skottipeite soveltuu hyvin ns. pitkäaikaisaumaukseen, jolloin joudutaan seuraamaan tarkemmin auman lämpötilaa. Tällöin auman harjalle on järjestettävä tuuletustunneli samalla tavalla kuin pressuilla tai muovilla peitetyissä aumoissa. Auman keskiosan lämpötila ei saa nousta yli +5 asteen, eikä auman pintaosa saa jäätyä. Lämpötilaa säädellään sulkemalla/avaamalla tuuletustunnelin päät. Lämpötilaa voidaan säädellä myös peitteen päälle levitettävällä/pois otettavalla oljella tai turpeella.
Alla video auman peittämisestä.
Auman purku
Ennen kuljetusvuoroa viljelijän pitää poistaa auman peitteet. Valtaosa peitteistä on tarkoitettu monivuotiseen käyttöön. Peitteiden huolellinen poisto ja säilytys on taloudellisesti kannattavaa ja helpottaa niiden jatkokäyttöä. Aumauksen aikana mahdollisesti pilaantuneet juurikkaat kannattaa karsia pois, ettei niitä kulkeudu kuormassa tehtaalle.
Juurikkaan puhdistus ja kuljetus
Puhdistuskuormaajalla pyritään poistamaan multaa ja muita ei-toivottuja materiaaleja juurikkaiden kuormauksen yhteydessä.
Suomessa olevat Ropa Maus -kuormaajat ovat sarjaa 4 tai 5, ja niiden työleveys on 10 metriä. Suuri työleveys tehostaa kuormausta ja vähentää aumametrejä, mutta aumaa tehtäessä on otettava huomioon puhdistuskuormaajan toiminta. Kymmenen metrin työleveydestä huolimatta Ropa Maus -kuormaajat eivät pysty kuormaamaan täydellisesti tasan 10 m leveää aumaa, vaan auman sivuille on syytä jättää noin puoli metriä tyhjää tilaa. Näin toimimalla aumassa olevat mutkat ja epätasaisuudet eivät haittaa kuormausta. Täysin luotisuora auma mahdollistaisi reilun 9 m leveyden, mutta käytännössä tällaiseen tilanteeseen harvemmin päästään.
Ropa Maus -mallit 4 ja 5 pystyvät suorittamaan kuormauksen, kun etäisyys auman keskeltä kuorma-auton lavan keskelle on 15 m. Pellon pinnan ollessa alempana kuin tien pinta, työleveydestä putoaa metri pois jokaista laskevaa metriä kohden. Jotta kuljetus ja kuormaus sujuvat pellolta hyvin, on rumpujen, peltoteiden ja kääntöpaikkojen kunnostaminen hyvissä ajoin tärkeää. Raskaiden ajoneuvojen alla paras murskeen koko on 50–100 mm.
Myös omakuljettajana toimiminen on mahdollista. Tällöin viljelijä hoitaa kuljetuksen omalla kalustollaan.
Monissa nykyisissä kuormaimissa on 8–10 metriä leveä noukinpöytä ja puhdistuslaitteisto, jonka jatkeena on elevaattorikuljetin, jolla kuormaus autoon tapahtuu. Käytössä on myös useita pienempiä puhdistuskuormaimia. Näissä on esimerkiksi täytettävät säiliöt, joista juurikas kulkeutuu puhdistimien kautta kuorma-auton lavalle. Myös kaivinkoneen kauhaan on asennettu puhdistuskuormaimia.
Aumaajan muistilista
- Suunnittele auman paikka ajoissa kovalle ja tasaiselle paikalle. Muista huomioida aumalle vievän tien kestävyys märkänäkin syksynä, yleensä rekoille tarvitaan myös kääntöpaikka.
- Mahdollisuuksien mukaan auma kannattaa sijoittaa pohjois-eteläsuuntaisesti tai muuhun tuulelta suojaisampaan paikkaan, jolloin pohjoissuuntaan on mahdollisimman vähän aumanpintaa.
- Varaa aumapeitteet valmiiksi.
- Aumaa vain hyvälaatuisia juurikkaita.
- Peitä juurikkaat hyvissä ajoin ennen runsaita sateita ja pakkasia.
- Seuraa juurikkaiden säilymistä aumassa, tarvittaessa tuuleta.
- Älä lähetä pilaantunutta juurikasta tehtaalle.