Typpi kasvissa

Vaikka ilmakehän kaasuista lähes 80 % on typpeä (N₂) vain typensitojakasvit kuten mm. apilat, herne, härkäpapu, virnat ja  vuohenherne pystyvät sitomaan sitä juurinystyräbakteerien avulla. Kasvi ottaa typpeä maasta ammonium-(NH₄⁺) ja nitraattimuodossa (NO₃^–). Kasvi tarvitsee typpeä valkuaisaineiden muodostamiseen, joiden rakenneosana se toimii. Osa valkuaisaineista toimii kasvin rakennusaineina ja toiset ovat tärkeä osa kasvin aineenvaihduntaa (lehtivihreässä). Sokerien muodostumisessa tarvittavat entsyymit sisältävät myös typpeä. Kasvin sisällä typpi muuttuu pääasiallisesti proteiinimuotoon, näin sen kuljetus ja käyttö on kasville helpompaa. Eri kasvinosat sisältävät eri määriä typpeä. Vihreissä kasvinosissa on pääasiallisesti eniten typpeä (poikkeuksena valkuaispitoiset jyvät). Sokerijuurikkaan hehtaarisato sisältää keskimäärin 195 kg typpeä (juurikas 65 kg ja naatti 130 kg). Vaihtelua aiheuttavat erilaiset kasvuolot ja peltolohkojen viljavuuserot.

N-porraskokeen tuloksia SjT:n kokeissa vuosina 2013-2016

Typen merkitys juurikkaalle

Typpi on tärkein kasvinravinne juurikkaalle. Typpi vaikuttaa voimakkaimmin sokerijuurikkaan sadonmuodostukseen sekä sen laatuun. Sokerijuurikkaalla liian alhainen typen määrä alentaa satoa. Sokerijuurikas tarvitsee riittävästi typpeä alkukasvukaudesta, jotta se kykenee kasvattamaan suuren, yhteyttämiseen tarvittavan lehtipinta-alan nopeasti. Typen saanti vaikuttaa lehtien muodostumiseen jo hyvin varhaisessa vaiheessa, jopa ennen niiden avautumista. Jos kasvi ei saa riittävästi typpeä, puutosoireet näkyvät ensin kasvin vanhimmissa lehdissä, koska kasvi siirtää typpeä niistä nuoriin, kasvaviin lehtiin. Vanhojen lehtien lehtisuonten välit ja lehtisuonet muuttuvat vaaleanvihreiksi tai kellastustuvat. Lehtiasento on pysty ja lehtiruodit ovat tavallista pitempiä. Lopulta koko kasvusto muuttuu kauttaaltaan vaaleanvihreäksi tai kellertäväksi. Lehdet jäävät pieniksi. Lehtiin ei kuitenkaan ilmesty selkeästi havaittavia laikkuja joiden perusteella puutos voitaisiin todeta. Kasvuston vaaleneminen ja kellastuminen johtuu siitä, että lehtivihreän muodostuminen heikkenee. Alhaisesta lehtivihreän määrästä johtuen kasvien yhteyttämisteho alenee ja kasvu hidastuu. Myös typen puutteesta johtuva lehtien pienempi koko vähentää lehtien peittävyyttä ja valon vastaanottoa/hyödyntämistä. Vähenevän tuotoksen laki pätee myös typen kohdalla. Aluksi typen lisäämisellä saavutetaan suuri satovaste, mutta tietyn pisteen jälkeen saatava sadonlisäys pienenee ja laatu heikkenee. Liian korkea typpilannoitus vähentää juuren sokeripitoisuutta ja lisää myös aminotyppipitoisuutta.